Historia

Kouvolan Ykkösapteekki vuonna 1938

Apteekkari Ludvig Åkerstedt muutti Kymin asemalla toimivan apteekkinsa Kouvolaan vuonna 1890. Syntyi Kouvolan Ykkösapteekki.

Riihimäen-Pietarin rautatien lähettyville, Iitin kirkonkylään, nuori proviisori Axel Edvin Ahnger perusti apteekin vuonna 1871. Rautatie kuitenkin houkutteli Iitin kirkonkylän kauppiaat Kymin – Korian asemalle, jonne apteekkikin muutti vuonna 1873. Kouvolan tullessa rautateiden risteysasemaksi, senaatti myönsi silloiselle apteekkarille Ludvig Åkerstedtille luvan muuttaa apteekki Kymin asemalta Kouvolan asemalle. Kouvolan apteekki edisti Pohjois-Kymenlaakson lääkehuoltoa perustamalla useita haara-apteekkeja, joista myöhemmin tuli itsenäisiä apteekkeja.

Aivan keskustan tuntumaan Kouvolan seuraava apteekkari Lars Winter muutti uudistuneen apteekin. Tähän uuteen tilavaan apteekkiin tulivat jo vesijohdot, viemärit, ja sähkövalot. Valtakadun ja Asemakadun kulmaukseen apteekki muutti vuonna 1938 Ossian Mannelinin toimiessa apteekkarina.

Vuodesta 1969 apteekkarina toimineen Harry Holmströmin aikana apteekki muutti saman rakennuksen toiseen päätyyn. Hän uusi apteekin sisätilat 1990 nykyaikaisemman apteekin mukaisiksi. Else Korja on toiminut Kouvolan I Apteekin apteekkarina vuodesta 2002, ja hän on remontoinut vuonna 2003 apteekin avaraksi, valoisaksi, nykyaikaiseksi suoratoimitusapteekiksi. Jaana Smal astui Kouvolan I apteekin apteekkarin virkaan vuonna 2012.

Uusi sivu Kouvolan I Apteekin pitkässä historiassa käännettiin vuonna 2017, kun Anu Ikonen aloitti toimintansa Kouvolan I Apteekin apteekkarina. Helmikuussa 2018 Kouvolan I apteekki vaihtoi nimensä Valtarin apteekiksi ja muutti uusiin toimitiloihinsa Kauppakeskus Valtariin Kouvolankadulle.

Valtarin apteekki kauppakeskus Valtarissa vuonna 2018

Virstanpylväitä historian varrelta:

1871Apteekkari Axel Ahnger avaa Iittiin Kymenlaakson ensimmäisen apteekin.
1873Ahngerin apteekki muuttaa Iitistä Kymin (Korian) asemalle, nimeksi tulee ”Apoteket vid Kymmene Station”.
1879Kymin apteekin oikeudet proviisori Ludvig Åkerstedtille.
1890Åkerstedt saa luvan muuttaa apteekin Kymin asemalta Kouvolan asemalle, Kymin apteekki jää palvelemaan haara-apteekkina. Lupa myös haara-apteekin perustamiseen Iitin kirkonkylään.
1891Uusi ”huvinlannäköinen” apteekkirakennus valmistuu Kouvolan asemalle – rakennus löytyy Kouvolasta edelleenkin, nykyään nimellä Tuulensuoja!
1892Åkerstedtin Kouvolan apteekki avaa ovensa.
1897Kymin haara-apteekki muuttaa Elimäen kirkolle.
1898Ludvig Åkerstedt myy apteekkitoimintansa proviisori Lars Winterille.
1902Elimäen haara-apteekki itsenäistyy, apteekkariksi farmaseutti Axel Bergman.
1905Iitin haara-apteekki itsenäistyy, apteekkariksi Richard Julius Lind.
1905Winter perustaa haara-apteekin Voikkaalle.
1911Kouvolan apteekki siirtyy Kouvolan keskustaan – uuten sähköistettyyn, viemäröityyn ja avaraan liikehuoneistoon Kouvolan hotellin päädyssä.
1915Voikkaan haara-apteekki itsenäistyy.
1916Winter myy apteekkitoimintansa ja vanhan apteekkitalon apteekkari Axel Gahmbergille.
1918Gahmberg myy apteekkitoiminnan proviisori Severi Haapaselle.
1920Haapanen myy apteekkitoiminnan proviisori Ossian Mannelinille.
1938Mannelin muuttaa apteekkitoiminnan rakennuttamaansa uuteen kolmikerroksiseen apteekkitaloon Valtakadun (nyk. Kouvolankadun) ja Asemakadun kulmaukseen.
1940Apteekki väliaikaisesti Talvisota-evakkossa Valkealan Saarennossa, palaa takaisin jo samassa kuussa.
1941”Mannelinin apteekin” kasvukausi suurapteekiksi
1968Ossian Mannelin kuolee, perikunta myy apteekkitalon Suomen Työväen Säästöpankille.
1969Apteekkioikeudet Harry Holmströmille.
1982Apteekki avaa uudistetuissa tiloissa apteekkitalon toisessa päädyssä Valtakadun (nyk. Kouvolankadun) puolella.
1990Kouvolan I Apteekki uusii kalustonsa ja ilmeensä perusteellisesti.
2002Else Korja apteekkariksi.
2003Apteekkitilojen remontointi nykyaikaisemmaksi.
2012Jaana Smal apteekkariksi.
2017
Anu Ikonen apteekkariksi.
2018
Kouvolan I Apteekki muuttaa nimensä Valtarin apteekiksi ja muuttaa uusiin tiloihin kauppakeskus Valtariin.

Lähde: 100-vuotias Kouvolan I Apteekki, Veikko Talvi, 1990.